Rakas Peikkopoikani,

onneksi olkoon, sinä olet nyt isoveli!

Pikkusisaresi Pätkä syntyi torstaina 31.3.2011. Myös sinä synnyit torstaina, lähes vuosi sitten.

Pätkällä on paljon tukkaa, aivan kuten sinullakin oli. Pätkän tukka on kuitenkin vähän vaaleampaa.

Sinulla oli valloittavat silkkiset tupsut korvanlehtiesi yläosassa, samanlaiset löytyvät siskoltasi.

Pätkä oli syntyessään 50cm ja 3820g, sinä olit vähän pidempi ja vähän kevyempi, 52cm ja 3610g.

Pätkä syntyi kun raskautta oli mennyt 38+4, sinä synnyit 38+3. Teillä molemmilla on valtavan kova ja kuuluva ääni!

Te molemmat synnyitte Naistenklinikalla. Pääsimme sinun kanssasi ekstaattisen onnellisessa mielentilassa perheosastolle huoneeseen 7. Tähän samaan huoneeseen meidät johdatettin nyt myös Pätkän syntymän jälkeen, hyvin erilaisissa tunnelmissa. Olemme isäsi kanssa aivan rakastuneita Pätkään, hän on täsmälleen yhtä hurmaava kuin sinäkin olit. Emme lakkaa ihmettelemästä, kuinka onnekkaita olemme kun meillä on kaksi näin täydellistä lasta. Mutta tätä kaikkea käymme nyt läpi suuren surun, menetyksen ja tuskan jälkeen. Se hieman muuttaa asioita ja tapoja katsoa maailmaa.

Rakkaani. Et usko miten paljon kaipaan sinua juuri nyt. En pysty koskaan ymmärtämään, että sinua emme saaneet kotiin. Sinun pitäisi olla täällä, meidän kanssamme, ihmettelemässä ihanaa pikkusiskoasi.

Toivottavasti kuitenkin tiedät ja tunnet, että olet ja tulet aina olemaan meille yhtä rakas ja samanarvoinen lapsi Pätkän, ja teidän tulevien sisarustenne kanssa, jos sellaisia siis saamme. Tulet aina olemaan osa perhettämme, lapsilukuamme ja meitä niin syvällisellä tasolla, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan.

Lupaan sinulle rakkaani, että pidän siskostasi niin hyvää huolta kuin suinkin osaan. Lupaan rakastaa häntä yhtä paljon kuin sinuakin ja lupaan, että siskosi saa tietää sinusta ja koko siitä ihanasta ajasta kun olit luonamme. Lupaan, että sinua ei unohdeta, koskaan.

Rakastan sinua, aina.

Kyynelten läpi,

äiti