Jokohan nyt tapahtuisi jotain!

Tänään saimme kuulla samaan aikaan vauvaa saapuvaksi odottavalta tuttavapariskunnalta, että sekä Naistenklinikalla, että Kätilöopistolla on viime päivinä ollut niin ruuhkaa ja kiirettä, että sulku on ollut päällä vähän väliä. Sulku tarkoittaa siis sitä, ettei lisää synnyttäjiä yksinkertaisesti voida ottaa, koska salit ovat täynnä. Tälle pariskunnalle oltiin sanottu, että kannattaa varautua siihen että lähipäivinä ohjataan Jorvin sairaalaan (Espooseen).

Tämä oli lievästi sanottuna stressaava uutinen, monellakin tasolla. Ensinnäkin: haluan ehdottomasti Naistenklinikalle synnyttämään. Ihan vaan sen vuoksi, että Lastenklinikka on siinä ihan vieressä. Että jos nyt jotain kuitenkin menisi pieleen, olisi vastasyntyneiden teho-osasto ja maan paras hoitohenkilökunta Pätkää varten aivan vieressä.

Toisaalta sitten: jos vaikka pääsisimmekin Naistenklinikalle, miten kiirettä siellä sitten oikeasti on? Onko kenelläkään oikeasti aikaa kuunnella, olla läsnä ja perehtyä meidän tarinaamme? Ehtiikö anestesialääkäri ajoissa paikalle antamaan epiduraalin? Onko kätilöllä oikeasti edes pientä mahdollisuutta olla paikalla tarpeeksi? Vaarantuuko synnytyksen turvallisuus liian kiireen vuoksi (johon kätilöillä itsellään ei ole oikeastaan mahdollisuutta edes vaikuttaa)?

En vaadi mitään prinsessakohtelua, mutta kyllähän tässä vähän tavallista suuremman taakan kanssa saliin ollaan menossa, se on totuus.

Ja entäs sitten sen perhehuoneen kanssa? Jos viimepäivät on ollut synnytysosastolla kiirettä, tarkoittaa se sitä että myös synnyttäneiden osastot ovat täynnä. Joudunko jäämään sinne yksin synnytyksen jälkeen?

Olisiko sitten kuitenkin parempi mennä suosiolla Jorviin, eikä alkaa taistelemaan synnytyspaikan puolesta Naistenklinikalla? Mutta entäs jos jotain menee pieleen? Onhan sielläkin toki lastenlääkäri paikalla ja tokihan sieltä lähetetään sitten Lastenklinikalle jos tarve tulee. Mutta silti.

Ja entäs jos Jorvissakin on vuodeosastot, etenkin perhehuoneet täynnä? Meiltä sinne Espooseen on kuitenkin aika hyvän matkaa, mies joutuu sitten ryysäämään edes takaisin sitä matkaa (auton saamme onneksi varmuudella lainaan kuitenkin).

Noh. Tänä iltana alkoi tuossa ennen seitsemää supistelemaan melkoisen kipeästi. Ja tiheästi. Olen kellottanut supistuksia ja nyt neljän tunnin aikana niitä on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti 3-7 minuutin välein. Nyt nämä alkavat olla jo aikalailla vahvojakin, koko ajan vahventuen.

Soitin tunti sitten Naistenklinikalle. Selitin tilanteemme ja kyselin mielipidettä että joko sinne pitäisi olla tulossa. Ensinnäkin huojentava uutinen: tällä hetkellä siellä on hieman rauhallisempi tilanne, eli pitäisi mahtua. Puhelimeen vastannut kätilö kyseli tarkkaan Peikkopojan synnytyksestä ja kohtalosta ja kun kerroin miksi tahtoisin nimen omaan naikkarille, hän totesi että kyllä se ihan oikea paikka meille on. Eli ilmeisesti meidät otetaan sinne joka tapauksessa "jonojen ohi", jos sellaisia ehtisi syntyä. Naikkarillahan on lakisääteinen velvollisuus hoitaa kaikki erityissynnytykset (diabetes- ja raskausmyrkytysäidit, erityisvalvontaa syntymän jälkeen tarvitsevien vauvojen syntymät jne). Vaikka kuulummekin tuota määrittävin standardein täysin normaalisynnyttäjiin, pääsemme ilmeisesti silti sinne.

 

Sain ohjeet, että tulla heti kun tuntuu etten pärjää enää kotona supistusten kanssa.

Noh… Kyllähän nämä todella kipeää tekevät jo, mutta jotenkin en haluaisi vielä lähteä sairaalaankaan. Joskin jokaisen supistuksen aikana haaveilen jo ystävästäni ilokaasumaskista ja ihmettelen, että miksi hitossa kykin vielä kotona puhaltelemassa kipua pois.

Mutta sitten kun supistus hellittää, tulee väsyneen unelias olo, eikä tekisi mieli lähteä yhtään mihinkään. 

Ja siis tottakai tässä haluan vielä odotella, ettei supistusväli ala harvenemaan ja hiipumaan kokonaan. Ei sinne sairaalaan niin kiire ole.

Hyvä asia on se, että Pätkä liikkuu oikein mallikkaasti vielä nytkin. On jotain vanhaa luulotietoa, ettei lapsi liikkuisi enää kun synnytys on alkanut. Lapsen PITÄÄ liikkua vielä synnytyksen alettuakin, sen jos minkä olen oppinut.

Noh. Syntyykö Pätkä nyt vai ei?

Sitähän ei tiedä. Yritän käydä nyt nukkumaan ja jos nukahdan, on se sen merkki että synnytys ei selvästikään ole käynnistynyt tai ainakaan jatku tällä erää. Jos en… hmm, luulen kyllä että jossain vaiheessa se ilokaasumaskin viettelevä kutsu käy uneliaisuudesta huolimatta aivan ylivoimaiseksi. Puhumattakaan epiduraalista!

Mutta jos synnytys on nyt käynnistynyt, niin ei tämä taida siihen aprillipäivään kyllä odottaa. Noh, maaliskuun viimeinen päivä on ihan yhtä hyvä päivä syntyä, aivan miten hän itse päättää. :)

Hassu juttu taas. Vaikka synnytys on nyt ehkä jo käynnissä ja Pätkä saattaa jo nyt alkaneen vuorokauden puolella tulla maailmaan, ei minua oikeastaan jännitä tai pelota. Kyllä nämä kehon omat huumeet ovat sitten uskomaton juttu! Tässä sitä vaan tyynen rauhallisena kirjoitellaan blogimerkintää ja pohditaan tulevaa. Tottakai samaan aikaan on hieman epäuskoinen olo, että tästä nyt vieläkään tosihommiin pääsisi. Ihan samaa muistan ajatelleeni vielä käyrillä maatessani ennen Peikkopojan syntymää.

Pitäkää peukkuja. Palaan asiaan. Joko Pätkän ollessa jo maailmassa, tai sitten tässä samassa pallomaisessa muodossani.

 

 

Peikkomamma

juuri ja juuri 38+4 puolella